Transnuorten psyykkinen hyvinvointi
Transnuorten psyykkinen hyvinvointi on useilla mittareilla heikompi kuin muiden nuorten. Masennus ja ahdistuneisuus ovat erityisen yleisiä heidän keskuudessaan.
Transnuorilla viitataan nuoriin, jotka kokevat sukupuoli-identiteettinsä poikkeavan siitä, minkä sukupuolen heille on syntymässä määritelty. Tämä ryhmä kattaa transtytöt, transpojat sekä muunsukupuoliset transnuoret, jotka eivät välttämättä identifioidu perinteisen mies-nais -jaottelun mukaisesti. Cisnuoret sen sijaan tarkoittavat nuoria, joiden sukupuoli-identiteetti vastaa heidän syntymässä määriteltyä sukupuoltaan. Tässä viittaamme noin 15–25 -vuotiaisiin ihmisiin. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvat nuoret muodostavat noin kolme prosenttia saman ikäluokan nuorista Suomessa.
Itsetuhoisuutta voidaan ajatella jatkumona, joka alkaa kuolemantoiveista ja etenee itsemurha-ajatuksiin, konkreettisiin itsemurhasuunnitelmiin, itsemurhayrityksiin ja jopa itsemurhiin. Itsemurhayritysten määrä ylittää itsemurhatapaukset, ja itsemurhaan liittyvät ajatukset ovat huomattavasti yleisempiä kuin varsinaiset yritykset. On tärkeää huomata, että kaikki itsetuhoiset ajatukset eivät välttämättä johda itsemurhayrityksiin, mutta ne lisäävät itsemurhariskiä.
Transnuorilla itsetuhoisuus on erityisen huomattavaa. Vaikka tarkkoja tilastoja transnuorten itsemurhatapauksista on vaikea saada, itsemurha-ajatukset ja -yritykset ovat merkittävästi yleisempiä transnuorilla verrattuna cisnuoriin. Tutkimusten mukaan jopa 56–68 prosenttia suomalaisista transnuorista on harkinnut itsemurhaa, kun vastaava luku Ruotsissa on 57 prosenttia. Norjassa 34 prosenttia transnuorista kokee usein itsemurha-ajatuksia. Vertailun vuoksi, koko väestössä 10–15 prosenttia nuorista kokee vakavia ja toistuvia itsemurha-ajatuksia. Tämä tarkoittaa, että transnuorilla itsemurha-ajatukset ovat 2–6 kertaa yleisempiä kuin muulla väestöllä.
Pohjoismaissa transnuorten itsemurhayritysten määrä on erityisen huolestuttavan korkea. Sekä Ruotsissa että Norjassa yksi kolmasosa transnuorista on yrittänyt itsemurhaa jossain vaiheessa elämäänsä. Tämä luku on merkittävästi korkeampi kuin koko väestössä, jossa vastaava osuus on Suomessa 3–5 prosenttia. Transnuorten itsemurhayritysten riski on siis 6–10 kertainen muihin nuoriin verrattuna. Tutkimukset Yhdysvalloista viittaavat siihen, että transnuorten itsemurhariski on erityisen suuri nuoruusiässä, erityisesti noin kahdeksantoista vuoden iässä.
Onko lääketieteellinen operaatio ratkaisu itsemurhien estämiseksi?
Usein toistetaan väitettä, jonka mukaan sukupuoliristiriitaa kokevia henkilöitä on ehdottomasti tuettava heidän prosessissaan kohti sukupuolenkorjausleikkausta. Tämän väitteen perusteella väitetään, että kritiikin välttäminen on välttämätöntä, jotta henkilö ei ajautuisi itsemurhaan. Tällainen ajatus voi herättää pelon siitä, että ilman tukea ja kannustusta henkilö voi päätyä itsemurhaan. Tämä viesti esiintyy esimerkiksi Trasekin sivustolla, jossa varoitetaan, että ”hoitamaton sukupuoliristiriita voi johtaa vaikeaan masennukseen ja itsemurhaan”.
Kuitenkin on huomattava, että monet transnuoret saattavat käyttää tätä ”uhkailun korttia” keinona saada vanhempansa tai muut ympärillään olevat ihmiset tukemaan heitä. Toisin sanoen he voivat ajoittain vedota itsemurhaan uhkaamiseen, vaikka eivät todellisuudessa koe sellaista ahdistusta, joka veisi heidät itsemurhan partaalle.
Sukupuolenkorjaushoitojen haittavaikutukset voivat olla vakavia ja moninaisia. Hoitoihin kuuluu terveiden ruumiinosien kirurgista muokkaamista, mikä saattaa johtaa pysyviin vaurioihin. Lisäksi pitkäaikainen riippuvuus hormonihoidoista, kuten estrogeeni- tai testosteronihoidoista, voi lisätä syövän, sydänsairauksien ja luukadon riskiä. On huomattava, että lasten ja nuorten pitkäaikaisvaikutuksia näihin hoitoihin ei ole vielä kunnolla tutkittu, mikä asettaa heidät epävarmaan asemaan ja altistaa heidät mahdollisille riskeille. Tämä tilanne herättää kysymyksiä siitä, kuinka heidän terveytensä vaarantuu ja kuinka laajasti heidät altistetaan lääketeollisuuden kokeiluille.
Toisaalta, vastakkaisen sukupuolen hormonien jatkuva käyttäminen voi johtaa pysyvään vaikutukseen, kuten kemialliseen kastraatioon, joka tarkoittaa lisääntymiskyvyn menetystä. Sukupuolenkorjaushoitojen seuraukset voivat olla niin merkittäviä, että monet henkilöt, jotka ovat kokeneet näitä hoitoja, voivat myöhemmin katua päätöstään. On tärkeää keskustella avoimesti ja huolellisesti sukupuolenkorjaushoidoista ja niiden vaikutuksista, jotta jokainen voi nähdä kuinka vaarallisista operaatioista ja toimenpiteistä puhutaan.
Sukupuolenkorjausleikkaus ei tosiasiassa muuta kenenkään biologista sukupuolta, sillä se on perustavaa laatua oleva osa jokaisen ihmisen geneettistä rakennetta, joka on tallennettu miljardeihin soluihin ja DNA:han. Sen sijaan sukupuolenkorjaushoidot vaikuttavat lopullisesti henkilön lisääntymiskykyyn tuhoten sen yleensä kokonaan.
Tutkimusten mukaan hormonihoitoja saaneilla ja sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäyneillä aikuisilla on noin 20-kertainen itsemurhariski verrattuna muuhun väestöön. Tämä havainto pätee myös Ruotsissa, jossa sukupuoli-ideologia on viety äärimmilleen. Tämä huomio herättää syvää pohdintaa aiheen ympärillä.
On tärkeää huomata, että tutkimusten mukaan murrosiän loppuun mennessä suurin osa sukupuolihämmennystä kokeneista pojista (jopa 98%) ja tytöistä (88%) hyväksyy todellisen sukupuolensa säilyttäen samalla psyykkisen ja fyysisen terveytensä. Toisin sanoen, ”luotettavimmat tutkimukset osoittavat, että 80-95 prosenttia sukupuolihämmennystä kokeneista lapsista samaistuu lopulta omaan biologiseen sukupuoleensa, kunhan normaali murrosiän mukainen sukupuolisen ja seksuaalisen kehityksen annetaan edetä.”
Mielenkiintoisesti, sukupuolenkorjaushoitojen ei ole osoitettu vähentävän merkittävästi itsemurhayrityksiä transsukupuolisten keskuudessa verrattuna niihin, jotka eivät ole käyneet läpi sukupuolenkorjausleikkauksia. Itsemurhakuoleman riski on jopa 20 kertaa suurempi niillä, jotka ovat käyneet läpi sukupuolenkorjausleikkauksia, verrattuna muuhun väestöön. Toisin kuin yleisesti uskotaan, sosiaalisen ja lääketieteellisen sukupuolenvaihdoksen ei ole osoitettu vähentävän transsukupuolisten itsemurhien määrää. Yhä useammin ymmärretään, että sukupuoliristiriitaa kokevien lasten itsemurhien määrä ei ole korkeampi kuin psykiatristen potilaiden keskuudessa yleisesti.
Tästä syystä on olemassa sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäyneitä ihmisiä, jotka katuvat sitä, kuinka nopeasti he päättivät ryhtyä sukupuolenmuutoksen polulle, varsinkin kun heille tarjottiin vain kaksi vaihtoehtoa: leikkaus tai masentuminen ja itsemurha. Siksi transpropaganda tarjoaa usein vain kaksi ääripäätä, kun todellisuudessa päätöksen tueksi tulisi olla enemmän tieteellistä näyttöä sekä tervettä järkeä.
Artikkelin lähteenä ja pohjana käytetty:
- trasek.fi
- Tapio Puolimatka – Sukupuoli muutoksessa – onko sukupuolia kaksi vai enemmän, 2019
- https://www.vammalanhelluntai.net/kirjaesittely-tapio-puolimatka-sukupuoli-muutoksessa/
- Joudun elämään rikotussa kehossa loppuikäni (fysiologiset vaikutukset, transliikkeen vastuuttomuus)
- https://www.genderhq.org/trans-youth-suicide-statistics-kill-themselves-manipulate-parents
- https://www.genderhq.org/suicide-gender-dysphoria-transition-effectiveness
